Averkon oma blogi jää historiaan

Centria-ammattikorkeakoulu on perustanut uuden verkkolehden, ja sen myötä tämä Averkon blogi jää historiaan. Jatkossa Averko-tiimin jäsenet kirjoittavat ammattikorkeakoulun yhteiseen Centria Bulletin -lehteen. Lehden tarkoituksena on levittää tietoa Centria-ammattikorkeakoulussa tehtävästä opetus-, tutkimus- ja kehitys- sekä asiantuntijatyöstä, ja se ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa. Vuoden 2017 seuraavien numeroiden on suunniteltu ilmestyvän elo-syyskuun vaihteessa sekä marras-joulukuussa. Tervetuloa Centria Bulletin -lehden lukijaksi!

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Viisi vinkkiä Washingtonista digioppimisen tukemiseen

washintonmonument

Washington-monumentti. Kuva: Irja Leppisaari.

Osallistuin eMentoroinnin kehittäminen -hankkeen puitteissa E-Learn -konferenssiin Washingtonissa 14-16.11.2016. Hankkeen Centrian projektipäällikkö Helena Åkerlundin kanssa kirjoittamani eMentorointikoulutusta käsittelevä tutkimuspaperi hyväksyttiin kansainväliseen konferenssiin teemalla Designing eMentoring Training through Authentic Learning Principles at the Interface of Higher Education Studies and Working Life.

Association for the Advancement of Computing in Education eli AACE-järjestön toteuttaman E-Learn -konferenssin anti oli todella monipuolinen, minkä varmistivat asiantuntijakollegat 47 eri maasta ja yhteensä yli 300 konferenssiesitystä. Osallistujista 40 % edusti korkeakoulumaailmaa. Aiheet käsittelivät kovinkin erilaisia teemoja, joista nostan esille seuraavat: monimuotokoulutus (blended learning), verkkokurssien pedagoginen suunnittelu, työelämäläheinen projektioppiminen, MOOCit, henkilökohtaiset oppimispolut, läsnäolo verkossa, verkko-opetuksen hyvät käytänteet, yhteinen tiedonrakentaminen verkossa, yhteisöllisyys verkossa, mielekkäät verkkokeskustelut, flipped learning, Facebook korkeakoulukursseilla, pelillisyys korkeakoulukursseilla, videoiden käyttö oppimisessa, arvioinnin käytänteet, tekoäly oppimisen tukena, mobiilioppiminen ja verkkopedagoginen tutkimus.

e-learn2016

Kuva: Irja Leppisaari

Kuuntelin ja katselin kolmessa päivässä lukuisia esityksiä. Nostan niiden herättämien ajatusten pohjalta esiin seuraavat viisi vinkkiä opetuksen ja oppimisen kehittämiseen:

  1. Luomme yhteisön ja varaamme ajan henkilöstön digipedagogisen osaamisen kehittämiseen

Henkilöstön digipedagogisen osaamisen kehittämisessä yhteisön luominen ja ajan varaaminen osaamisen kehittämiseen ovat tärkeimmät asiat. Korkeakoulun onnistumisessa henkilöstönsä kehittämisessä ylipäätään nousee kriittiseksi kysymykseksi, miten luoda yhteisö ja ajallisesti tukea henkilöstön osaamisen kehittämistä? Voidaanko esimerkiksi opettajien, varsinkin uusien opettajien kohdalla, miettiä henkilökohtaisesti kunkin tarvitsemat tukitoimet? Tällöin henkilökohtainen kehityskeskusteluun nivoutuva kehittymissuunnitelma muodostuu merkittäväksi työvälineeksi kytkettynä yhteisön tukeen, joka puolestaan muodostuu vertaiskehittämisestä, avoimuudesta ja hyvien käytänteiden jakamisesta.

Flipgrid -videoviestisovelluksen, johon konferenssissa muutamassa esityksissä viitattiin, on koettu toimivan eräänä yhteisön luomisen tukivälineenä. Perusajatuksena kyseisessä asynkronisessa videofoorumissa on se, että yhteisö muodostuu kun tarinamme kohtaavat. Digi voi tälläkin tavoin auttaa meitä tutustumaan toisiimme, jakamaan tarinoitamme ja tuomaan esiin osaamistamme ja jakamaan löytöjämme.

Konferenssissa nousi esiin myös Instructional design -lähestymistapa henkilöstön kouluttamisessa. Tällöin lähdetään omista tunnistetuista ongelmista (esim. miten motivoin opiskelijoita kielten opiskeluun) liikkeelle ja palvelumuotoilun menetelmänä tunnetun ns. design thinking -ajattelun avulla prosessoidaan ongelmaa ja etsitään yhdessä kollegojen kanssa toimivia ratkaisuja. Tavoitteena tässä suunnitteluajattelussa on saada meidät opettajat tunnistamaan ja tiedostamaan pedagogiset kykymme ja aktivoida meitä soveltamaan niitä uusissa opetus- ja oppimistilanteissa.

2. Toimimme opettajina yhä enemmän (e-)mentorin roolissa

Mentorointi tuli esiin muutamissa konferenssin esityksissä, esimerkiksi henkilöstön osaamisen kehittämisen kontekstissa ja verkkototeutuksena toteutettavan maisteri- tai tohtorikoulutuksen opiskelijoiden verkko-ohjauksessa. Opettajuudessa korostuvat fasilitaattorin, koutsaajan ja mentorin taidot. Opettaja ei tänä päivänä ole enää opiskelijoita arvosteleva tiedonomistaja, vaan hänellä tulee olla rohkaiseva ja kannustava työote. Aito ja läsnäoleva kohtaaminen (kasvokkain tai verkossa) on tällöin vuorovaikutussuhteen ytimessä, mikä motivoi ja innostaa yhteiseen oppimiseen. Luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen rakentaminen on mentoroinnissa keskeinen tekijä, jota kannattaa soveltaa laajemminkin opetus- ja ohjaustyössä. Myös avoimen tiedon ja asiantuntijakontaktien sekä -verkostojen yhteyteen ohjaaminen kuuluu mentoroivaan opettajuuteen.  Mentoroinnin käytön koettiin lisäävän koulutuksen vaikuttavuutta ja tukevan tavoitteiden saavuttamista ja valmistumista. Averkossa vuodesta 2004 alkaen eri hankkeissa hankittua monipuolista e-mentorointiosaamista voidaan hyödyntää mentoroivan opettajuuden kehittämisessä.

3. Panostamme digiohjaukseen

Verkkokoulutuksissa joudumme uudella tavalla miettimään myös sitä, millaisin digitaalisin keinoin voimme opettajina vahvistaa omaa läsnäolomme verkossa. Opettajan läsnäolon on nimittäin todettu motivoivan ja sitouttavan opiskelijoita oppimisprosessiin. E-Learn -konferenssissa tuli useissa esityksissä vastaan tutkivan oppimisen viitekehykseen nivoutuva kolmen läsnäolon teoria (Garrison, Anderson & Archer 2000), jossa tarkastellaan tehokasta verkko-oppimista ja -ohjausta sosiaalisen, kognitiivisen ja ohjauksellisen läsnäolon avulla.  Averkossa kehitimme tämän lähestymistavan pohjalta jo viime vuosikymmenellä verkko-ohjauksen reflektiotyökalun, jota voisimme päivittää vastaamaan digiohjauksen uusia haasteita esimerkiksi synkronisten ohjaustilanteiden näkökulmasta. Reflektiotyökalu antaa esimerkiksi monimuoto-opettajille mahdollisuuden tarkastella digiohjaustaan ja löytää kehittämisen paikkoja. Laadukkaan verkko-ohjauksen avulla voimme erottua verkkokoulutusten tarjoajien kentässä.

4. Osallistumme oikeisiin työelämäprojekteihin

Diginatiivi-termin isä Marc Prensky korosti konferenssissa voimakkaasti ”tehtyjen ongelmien” (vrt. esim. PBL) sijaan osallistumista kaikilla kouluasteilla oikeisiin projekteihin (real-world projects), joissa ratkaistaan oikeita ongelmia ja kehitetään ympäröivää ja kaukaisempaakin maailmaa. ”What the world now wants and needs is real-world accomplishment” (Prensky 14.11.2016 E-Learn-konferenssi). Oppijat ovat yhä enemmän ”solutionaries” (Zoe Weil) ja kykenevät ratkaisemaan todellisia ongelmia, jos voimaannutamme heitä tähän rooliin.  Marc Prenskyn tuorein julkaisu on Education to better their world. Unleashing the power of 21st-century kids. 

Tämän päivän ammattikorkeakouluopiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus osallistua työelämän yhteistyökumppaneiden kanssa luotuihin erilaisiin oppimisprojekteihin esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistyön hankkeissa. Meillä tulisi olla vahva näkemys siitä, että opiskelijoillamme on potentiaalia osallistua oikeisiin työelämäprojekteihin ja työelämä kykenee hyödyntämään heidän osaamistaan yhteiskehittäjinä. Esimerkiksi eMentoroinnin kehittäminen -hankkeen tuloksena syntyvässä kolmen ammattikorkeakoulun yhteisessä eMentorointikoulutuksessa voidaan jatkossa laajentaa e-mentoroinnin kehittämistyötä yritysten kanssa heidän tarpeisiinsa.

5. Vahvistamme tutkimusperustaista digiopetuksen ja -oppimisen kehittämistä

Tunnethan Averkon palvelut? Averko tunnetaan myös aktiivisesta tutkimus- ja kehitystyöstä, joka useimmiten liittyy koulutusten kanssa toteutettaviin erilaisiin projekteihin. Myös opetuksen ja oppimisen pedagoginen tutkimusyhteistyö koulutusten kanssa kiinnostaa meitä Averkossa. Tutkimuspohjaisen kehittämistyön rooli on korostumassa koulutuksessa. Mietin E-Learn -konferenssin antia kuunnellessani, voisimmeko käydä esimerkiksi monimuoto-opettajiemme kanssa läpi pedagogisen kehittämisen tutkimustarpeita, koota aineistoa ja tehdä tutkimusta yhdessä, jotta tutkimuspohjainen opetuksen kehittämistyö vahvistuisi Centriassa?

Olen käyttänyt kymmenisen vuotta verkkopedagogisissa tutkimuksissani Jan Herringtonin, Thomas C. Reevesin ja Ron Oliverin luomaa autenttisen oppimisen teoreettista lähestymistapaa jäsentämään laadukasta ammattikorkeakouluopetusta. E-Learn-konferenssissa tutustuin Thomas C. Reevesin avoimiin tutkimussivustoihin, joilta löytyy monia hyödyllisiä työkaluja digiopetuksen ja -oppimisen arvioivaan kehittämiseen ja pedagogiseen laatutyöhön: www.evaluateitnow.com.

yliopettaja Irja Leppisaari

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

Centrian digiagentit

Alkuvuodesta 2016 Averkon tiimihuoneessa kokoontui iloinen joukko koko Centria-ammattikorkeakoulun henkilöstölle julkaistun hyvin epämääräisen kutsun perusteella:

Haluaisitko digiagentiksi? Digiagenttitiimi aloittaa toimintansa marraskuussa, ja etsimme mukaan koulutuksen digitalisaatiosta kiinnostuneita henkilöitä eri toimipisteistä. Valmista sabluunaa toiminnalle ei ole, mutta eiköhän me yhdessä sellainen saada rakennettua.

Ensimmäinen tapaaminen siirtyi tammikuulle, ja sitä pohjustettiin vielä näin:

Etukäteen pohdittavaksi:
– porukan nimi (ei ole pakko olla digiagentit)
– ryhmän rooli ja tarkoitus
Alkuperäinen ajatus oli koota innokkaita kokeilijoita ja digitaalisuuden edistäjiä yhteen ja mm. vertaistueksi opettajille, mutta pohditaan yhdessä mitä kaikkea digiagenttiuteen (työnimi siis) voisi sisältyä.

Diverse People Using Technologies and TalkingEnsimmäisessä tapaamisessa oli mukana kymmenkunta henkilöstön jäsentä: opettajien lisäksi myös TKI-henkilöstöä ja korkeakoulupalveluiden edustajia. Pohdimme yhdessä ryhmän nimeä, ja villit ideat digiloikkaajista digiankkoihin sinkoilivat edestakaisin. Samalla tutustuimme uuteen työkaluun eli Flingaan, joka toimikin hyvin sähköisenä ideoiden kerääjänä. Lennokkaista ajatuksista huolimatta digiagentit-nimi vei voiton.

Samassa yhteydessä keskustelimme myös korkeakoulun digitalisaation haasteista ja ratkaisuista kokoamalla niistä ajatuskarttaa Flingaan. Työskentelyn kautta muotoutui digiagenttitoiminnan kuvaus, joka kirjattiin näin:

Tiimin jäsenten tehtävänä on edistää Centrian kokonaisvaltaista digitalisaatiota tukemalla jaettua asiantuntijuutta ja innovaatio- ja kokeilukulttuuria. Tiimiläiset toimivat omassa tiimissään digitalisaatiokehityksen edistäjinä, kannustajina ja tukihenkilöinä.

Syksyyn mennessä olemme saaneet värvättyä mukaan tiimiin edustajat lähes kaikista koulutusohjelmatiimeistä, ja toiminta on pikkuhiljaa pyörähtänyt käyntiin. Digiagentit tapaavat säännöllisesti kerran kuukaudessa, ja tapaamisissa jaetaan kokemuksia ja ideoita puolin ja toisin. Yhteisen työskentelyn alustoina toimivat Office 365 -ryhmä ja Yammer-ryhmä Digiagentit.

Digiagenttitoiminnan idut ovat yhtälailla mentoroinnissa, vertaisohjauksessa kuin kokeilukulttuurissakin. Vastaavia toteutusmalleja löytyy eri puolilta Suomea peruskouluista korkea-asteelle. Joskus mukana ovat myös oppilaat tai opiskelijat, joiden osaamista opettajat hyödyntävät (esim. http://www.oppilasagentti.fi/). Peruskouluissa valtio tukee koulutuksen uudistumista Uusi peruskoulu -ohjelman  kautta tarjoamalla jokaiselle Suomen peruskoululle mahdollisuuden tutoropettajaan. Tutoropettajalla tarkoitetaan opettajaa, joka tukee muita opettajia koulukulttuurin muutoksen tekemisessä, uuden pedagogiikan toteuttamisessa ja digitaalisuuden tarkoituksenmukaisessa hyödyntämisessä.

Digitalisaatiokehitys korkeakoulussa vaatii osaamista, vertaistukea, innokkaita kokeilijoita ja osaamisen ja tiedon avointa jakamista. Centrian digiagentit vastaavat omalta osaltaan tähän haasteeseen.

lehtori Anna Pulkkinen

 

 

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , | Kommentoi

Opettaja, asiantuntijaverkostot ja kuratointi

”Tiedän, että tätä on varmasti tutkittu ja tästä on blogattu, mutta en kerta kaikkiaan ehdi etsimään tietoa.” ”Olisipa mukava kun joku perehtyisi tähän ja kokoaisi ja valikoisi tietoa käyttöömme”. Tällaisia kiireisten opettajien lausahduksia olen vuosien varrella kuullut. Näihin viesteihin olemme myös Averkossa halunneet eri tavoin reagoida. Yksi myös verkkopedagogiikan yliopettajan työkuvaan liittyvää tehtävää voitaisiinkin pukea muotoon: asiantuntijatiedon tuottaminen, kokoaminen ja jalostaminen ammattikorkeakoulun tarpeisiin. Tällöin on itse asiassa kyse laajemmin ajateltuna pitkälti siitä, mistä tänä päivänä puhutaan kuratointina.

Kuratointia

Opettajaunelmieni lisäksi mietin lukiovuosina hetken myös ammattina sosiaalialaan ja kirkon työhön liittyvää kuraattoria. Verkkopedagogiikan yliopettajana olen törmännyt uudelleen kuraattorina toimimiseen, sanan uudenlaisessa merkityksessä kun sosiaalisen median nousu on synnyttänyt uudenlaisia tehtäviä. Harvey (2010 teoksessa Louhivuori 2016) puhuu digitaalisesta kuratoinnista, joka ymmärretään digitaalisten aineistojen ylläpidoksi, säilyttämiseksi ja niiden arvon lisäämiseksi uudelleenkäytön kautta. Olanderin (2012a) mukaan kuratointi tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että kuraattori (asiantuntija) arvioi useita artikkeleita tai muita oppimisresursseja (esim. kuvia, videoita), valikoi niistä parhaimmat ja jakaa ne yleisönsä kanssa. Kuratoinnissa on kyse siitä, että pystyn helposti sosiaalisen median työkalujen avulla – esimerkiksi linkittämällä, twiittaamalla tai suosittelemalla – kertomaan kollegoilleni tai seuraajilleni ja verkostoilleni lukemistani, katsomistani ja kuuntelemistani itselleni merkityksellisistä mediasisällöistä (ks. Villi 2011).

Kuratointia voidaan tarkastella monista näkökulmista, esim. journalismin uutena muotona. Tässä blogissa pohdin opettajuuden ja kuratoinnin yhteyttä osana opettajan työn muutosta. Nostan esiin opettajaverkostojen ja yhteisöllisyyden merkitystä uudenlaisen työtavan haltuun ottamisessa ja digiopettajuuden kehittymisessä.

Opettajuus verkosto-osaamisena

Opettajuuteen kuuluu yhä vahvistuvana ulottuvuutena verkosto-osaaminen (Mäki 2012), joka sisältää myös toimimisen virtuaaliverkostoissa ja -yhteisöissä.  Kullaslahti, Karento ja Töytäri (2015) nostavat tutkimuksessaan esiin, että ammattikorkeakouluopettajat hankkivat nimenomaan asiantuntijaverkostojen kautta ajantasaista tietoa omalta asiantuntemusalaltaan. Digitaalisuus mahdollistaa ajantasaisen tiedon saannin nopeasti asiantuntijaverkostoista. Nuo asiantuntijaverkostot ovat tänä päivänä yhä useammin virtuaalisia ja luonnollisesti samalla kansainvälisiä verkostoja.

Miettiessäni omaa asiantuntijuusaluettani, verkkopedagogiikkaa ja digioppimisen maailmaa, ajantasaisen tiedon nopea saavuttaminen on ensiarvoisen tärkeää osaamisen jatkuvassa työssä kehittämisessä. Hankin uutta tietoa tutkimuskirjallisuuden ja kehittämisprojektien avulla, mutta ennen kaikkea hankin sitä alan asiantuntijaverkostoissa. Olen kokenut, että paras tapa ylläpitää ammattitaitoa tällä alueella on aktiivinen osallistuminen virtuaalisiin asiantuntijaverkostoihin. Usein nuo verkostot saavat ilmenemismuodon myös kansainvälisinä konferensseina, kuten esim. AACEn (Association for the Advancement of Computing in Education) järjestämät vuosittaiset asiantuntijatapaamiset. Virtuaalisia yhteisöpalveluja verkostoitumiseen ja jakamiseen tutkijoille tarjoavat ResearchGate ja AcademiaEdu.

Seuraan myös seuraavia korkeakoulupedagogisia verkostoja, joiden tavoitteena on asiantuntijuuden tukeminen yhteisen jakamisen kautta:  Peda-forum  ja KOPEDA-verstas.

Mielenkiintoisia blogeja ammattikorkeakoulun opetuksen kehittämisen näkökulmasta kirjoittavat esimerkiksi seuraavat henkilöt ja ryhmät:
Kimmo Mäki (Haaga-HeliaAMK): http://blogit.haaga-helia.fi/amkpeda/?userLang=fi
Päivi Timonen (Humak): http://verkossa.humak.fi/
Digimentoreiden blogi (Kyamk ja Mamk) http://blogit.xamk.fi/digimentorit/
DigIT (Karelia): http://www.karelia.fi/blogit/digit/2016/10/
Digilearn it! (Hamk): https://digilearnit.wordpress.com/

Opettajuus ja sosiaalinen kuratointi

Olander (2012a) nostaa blogikirjoituksessaan esille, miten sosiaalisen median nousu on synnyttänyt toimintakulttuurin, jossa hyödyllisiä linkkejä jaetaan verkostoissa. Opettajan rooli on muuttumassa tiedonvälittäjästä erityisesti digitaalisten aineistojen kuratoijaksi (Veehart 2012). Kuratoinnin nähdään nousevan tärkeään asemaan opettajan osaamisessa sen vuoksi, koska on keskeistä kyetä ohjaamaan oppijoita ja kollegoita mahdollisimman helposti saavutettavan ja laadukkaan/luotettavan sekä relevantin tiedon äärelle. Avoimet oppimisresurssit laajentuvat. Tulevaisuuden opettaja kuratoi materiaaleja oppijoille sen sijaan että hän tekisi itse alusta alkaen kursseja. Opettaja toimii yhä vahvemmin kuraattorina myös luodessaan ja mahdollistaessaan henkilökohtaisia opiskelu- ja oppimispolkuja, mihin liittyy myös tiedon suodattaminen niin, että oppija kokee sen relevantiksi juuri omiin tarpeisiinsa.

Viime vuosina on alettu puhua sosiaalisesta kuratoinnista.  Sosiaalinen kuratointi sisältää tiedonjakamisen, jalostamisen ja uudelleenkäytön lisäksi yhteisön luomisen ulottuvuuden, horisontaalisen jakamisen (ks. Villi 2011). Opettajan tulee tuntea alansa ammatillisia verkkoyhteisöjä ja kyetä käyttämään niitä pedagogisesti mielekkäällä tavalla yhteisöresursseina työssään. Yhteisöresursseilla tarkoitetaan sosiaalisen median palveluihin muodostuneita ryhmiä ja yhteisöjä, jotka ovat keskittyneet tiettyihin aihepiireihin, ja joita käyttäjät voivat hyödyntää tietolähteinä (Pönkä & Impiö 2012, 39). Tämäntyyppisiä yhteisöresursseja, joita seuraan ovat esimerkiksi Facebookin ryhmät Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus, MicrosoftOffice 365 opetuksessa ja oppimisessa ja iPad opetuksessa. Kuratointi on verkossa olemassa olevan tiedon esittämistä uutena kokonaisuutena ja uudenlaisessa valossa (Hirvonen 2012) oman ammatillisen asiantuntijuuden pohjalta. Se on koulutuksen digitalisoituessa yhä enemmän oppijoiden ohjaamista oman alansa tai monialaisiin asiantuntijoiden digiyhteisöihin.
Yli 100 miljoonan käyttäjän virtuaaliyhteisöistä ylipäätään luo mielenkiintoista kuvaa myös koulutuksen kehittäjien näkökulmasta seuraava Wikipedian listaus: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_virtual_communities_with_more_than_100_million_active_users. Miten näitä erilaisia yhteisöjä, joissa tuotetaan tietoa paljon myös keskustelujen kautta, voidaan esimerkiksi havainnoida asiantuntijaosaamisen näkökulmista ja käyttää kanavina asiantuntijoiden tavoittamiseen?

Kuratointipalveluja ja -välineitä

Yhteisöpalveluissa, kuten Twitter ja Facebook ja Google+ kuratointi toteutuu esimerkiksi kaverien tykkäämisinä, seurattavina henkilöinä ja sosiaalisina verkostoina. Flipboard puolestaan kokoaa käyttäjädatan pohjalta lukupaketiksi netin kiinnostavimmat sivustot.

Kuratointipalveluista, joiden avulla käyttäjät tai verkostot suodattavat, lajittelevat ja vinkkavat sisältöjä johonkin aiheeseen liittyen voidaan mainita esimerkkeinä linkkikokoelma Scoop.it ja sosiaaliset kirjanmerkit Delicious.com ja jaetut kirjanmerkit Diigo. Kuratoinnista Scoop.it -työkalulla löytyy seuraava esimerkki ISOvertas-yhteisössä:  http://www.scoop.it/t/isoverstas.  Esim. YouTube-kuratointia tehdään luomalla julkaisukanavia.

PearlTrees puolestaan esittää sosiaaliset kirjamerkit käsitekarttana. Pinterest on suuntautunut visuaaliseen kuratointiin, kuvallisiin linkkikokoelmiin. (ks. Harto Pönkä: Sosiaaliset kirjanmerkit ja kuratointi).

Robin Goodin Content Curation World -julkaisussa on esitelty laajasti erilaisia kuratointivälineitä. Ilkka Olanderin blogista löytyy hyödyllistä tietoa kuratointiin liittyen.

Averko ja kuratointi

Vertaisoppiminen ja asiantuntijuuden jakaminen arjessa ovat tehokkaita digiloikan edistäjiä koulutusorganisaatiossa (Leppisaari & Vainio 2015). Digitaalisessa tietovirrassa navigoimiseksi tarvitaan keinoja ja tarvitaan yhteisöä. Averkon tehtävä auttaa opettajia ”löytämään neulaa digitaalisesta heinäsuovasta” (vrt. Rytkönen & Syvänen 2014) ja tunnistamaan tietotulvasta helmiä omaan käyttöönsä ja oman digiopettajuutensa kehittämiseen. Averko kuratoi digipedagogista tietoa Centria-ammattikorkeakoulun käyttöön ja avoimesti kaikille digioppimisen teemoista kiinnostuneille. Käytännössä tämä laajasti ymmärrettynä tapahtuu Averko-blogin, Averko-palvelujen (Peda-kortit, POD eli Päivitä opettajuus digiaikaan -koulutukset) yhteydessä sekä jakamalla eri kanavilla ajankohtaisia asioita. Opettajat voivat myös välittää Averkolle toiveita teemoista, joista halutaan koottua tietoa esim. vertaisvartin pohjaksi. Averko pyrkii myös luomaan edellytyksiä sille, että horisontaalinen osaamisen ja asiantuntijuuden jakaminen opettajien kesken mahdollistuu. Suodattaminen yhteisön käyttöön, merkitsee myös ”laadunvarmistusta”. Useimmille henkilökohtaiset verkostot ovat luotettavin tiedonlähde (Olander 2012a).

Lähteet:

Harvey, D. R. 2010.  Digital Curation – a how-to-do-it manual. New York: Neal Schumann Publishers, Inc.

Hirvonen, A. 2012. Mitä kuratointi on? Saatavissa: http://www.slideshare.net/anttijohanneshirvonen/mita-on-kuratointi. Viitattu 30.10.2016.

Kullaslahti, J., Karento, H. & Töytäri, A. 2015. Opettajien digipedagoginen osaaminen FUAS-liittoutuman ammattikorkeakouluissa. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja. AMKin e-julkaisuja 35/2015. Saatavissa: http://www.fuas.fi/fuas/Raportit/Documents/opetajien_digipedagoginen_osaaminen.pdf. Viitattu 30.10.2016.

Leppisaari, I. & Vainio, L. 2015. Digital leap of teachers: two Finnish examples of rethinking teacher professional development for the digital age. In T. Reiners, B.R. von Konsky, D. Gibson, V. Chang, L. Irving, & K. Clarke (Eds.), Globally connected, digitally enabled. Proceedings ascilite 2015 in Perth (pp. FP:156- FP:167, pages 168-179). Saatavissa: http://www.2015conference.ascilite.org/wp-content/uploads/2015/11/ascilite-2015-proceedings.pdf. Viitattu 31.10.2016.

Louhivuori, J. 2016. Tutkimusaineistot biteiksi ja kiertoon – Digitaalisen kuratoinnin soveltaminen tutkimuksessa. Pro Gradu. Turun yliopisto.

Mäki, K. 2012. Opetustyön ammattilaiset ja mosaiikin mestarit. Työkulttuurit ammattikorkeakouluopettajan toiminnan kontekstina. Diss. Jyväskylä Studies in Business and Economics 109. University of Jyväskylä. Jyväskylä.

Olander, I. 2012a. Löydä, suodata, jalosta – kuratointi ja sosiaalinen tiedonhaku. Sometek. Saatavissa: http://sometek.fi/loyda-suodata-jalosta-kuratointi-ja-sosiaalinen-tiedonhaku/. Viitattu 31.10.2106.

Olander, I. 2012b. Tulevaisuuden oppikirja: kuratoitu kokoelma web-resursseja? Sometek. Saatavissa: http://sometek.fi/tulevaisuuden-oppikirja-kuratoitu-kokoelma-web-resursseja/. Viitattu 31.10.2016.

Pönkä, H. & Impiö, N. 2012.  Sosiaalinen media oppimisympäristönä. Oppimisen teoriaa ja kokemuksia DevelOPE-hankkeessa. Teoksessa H. Pönkä, N. Impiö & V. Vallivaara (toim.) Sosiaalisen median opetuskäyttö. Oulun yliopiston oppimateriaalia. Kasvatustiede E 4.  Oulun yliopisto. Oulu.

Rytkönen, M. & Syvänen, H. 2014. Kuratointi on tuloksellisen asiakaskokemuksen edellytys. Talent Vectia 31,10.2104. Saatavissa: http://www.asml.fi/blogi/tuloksellinen-asiakaskokemus-edellyttaa-kuratointia/. Viitattu 30.10.2106.

Veehart, M. 2012. Curating Digital Content in Teaching and Learning Using Wiki Technology. IEEE 12th International Conference on Advanced Learning Technologies. IEEE Conference Publications, 191 – 193. DOI: 10.1109/ICALT.2012.61

Villi, M. 2011. Sosiaalinen kuratointi verkossa. Mediasisältöjen sosiaalinen kulutus ja osallistava yleisöys. Media & viestintä 34(4), 48–65.

yliopettaja Irja Leppisaari

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , | Kommentoi

eOppimisella kohti älykästä verkottunutta maailmaa

Kehittämisen vimma

Mikä on maa, jossa ikivanha kulttuuri ja uusin moderni maailma kohtaavat ja kietoutuvat toisiinsa? Mikä on se maa, jossa tartutaan vimmalla uusiin haasteisiin, asetetaan tavoitteet korkealle ja panostetaan kaikin voimin koulutuksen kehittämiseen? Se on maa, jossa lentoliikennekin hiljenee yliopistoon pääsykokeen aikana. Se on maa, joka muodollisesti on ollut 60 vuotta sotatilassa, ja jossa poliittinen tilanne kiristyy aika ajoittain naapurin kanssa. Se on myös maa, jossa – huolimatta siitä, että kyseessä on pelien luvattu maa – ei saa paikkatietojen poliittisen merkityksen vuoksi pelata Pokemon Go -peliä, paitsi Sochkon kaupungissa lähellä pohjoisen naapurin rajaa. Tietokone voitti tuon maan huippupelaajan maaliskuussa 2016 go-lautapelissä, mistä muodostui tekoälyn merkkipaalu. Kyseessä on Korean tasavalta eli Etelä-Korea.

korean-hanbok

Koreassa vietettiin Chuseok-juhlaa, johon kuuluvat perinteiset juhla-asut, hanbok. Kuvassa myös artikkelin kirjoittaja.

Centria ja Etelä-Korea

Centria-ammattikorkeakoulu on tehnyt yhteistyötä Etelä-Korean kanssa vuodesta 2007 alkaen, jolloin yhteistyö käynnistyi Chungbuk National Universityn kanssa. Vähän myöhemmin verkko-opetuksen kehittämistyöhön tulivat mukaan Hanyang Cyber University (HYCU) ja Sunchon National University. Yhteistyö on sisältänyt mm. EU-rahoitteisen KE-LeGE -opiskelijavaihtoprojektin vuosina 2011-2014, henkilövaihtoja (Asem-Duo) ja verkko-opetuksen laadunvarmistamisen ja oppimiskulttuurien vertailevaa tutkimusta tuloksena kymmenen kansainvälisessä yhteistyössä laadittua tutkimuspaperia. Yhteistyön pohjalta on Centriassa kehitetty Averkon opintojakso Working in a Multicultural World sekä hyödynnetty yhdessä opittua monin tavoin verkko-opetuksen laadunvarmistuksen, pedagogisten toimintamallien ja monikulttuurisen pedagogiikan kehittämistyössä. Centria on verkottanut kansainvälisesti tunnettuja korealaisia partnereitaan myös esim. Tekesin Oppimisratkaisut-projektiin.

Älykäs oppiminen ja virtuaaliyliopistot

Vuonna 2011 Koreassa luotiin Smart Education -visio. SMART-lyhenne sisältää seuraavat teemat:
Self-directed
Motivated
Adaptive
Resource-enriched
Technology-embedded.

Vaikka Etelä-Korea kuuluu opetusteknologioiden kehittäjäkärkeen, Smart Education ei ole laitelähtöinen näkökulma vaan kyseessä on tutkimukseen pohjautuva muutos ja koulutuksellinen suuntaus, jossa otetaan huomioon diginatiivit opiskelijat. Opettajat eivät voi tietää, mitä tulevaisuus on 30 vuoden kuluttua, minkä vuoksi 21. vuosisadan taitojen opettaminen nousee keskeiseen asemaan. Tavoitteena on, että kaikki opiskelijat voivat käyttää pilvipohjaisia palveluja ja langatonta internetiä koulussa sekä hyödyntää kaikkia materiaaleja milloin ja missä haluavat. Korean hallitus tukee opettajia digiopetustaitojensa kehittämisessä.

Smart Education on yhteinen kansallinen visio, jota ovat valmistelleet näinä Centria-yhteistyön vuosina U-Korea (ubiikki) ja Green Korea. Suomen tietoyhteiskuntakehitystä on kritisoitu siitä, että meillä kehitetään infraa ja järjestelmiä, mutta meiltä puuttuu isompi visio tulevaisuudesta. Etelä-Koreassa on selkeästi sitouduttu tietointensiivisen yhteiskunnan rakentamiseen ja ICT-osaaminen on osa kansallista ylpeyttä. Koulutusorganisaatiot ja yritysmaailma visioivat aktiivisesti ja päämäärätietoisesti ubiikkia tulevaisuutta.  Suomessakaan digioppimista ei tulisi kehittää erillisenä vaan löytää sen merkitys elinkeinoelämän kehitykseen (tki) ja korkeakoulutuksen kilpailukyvyn edistäjänä ja synergian tuojana.

50 miljoonan asukkaan maassa on 19 virtuaaliyliopistoa (Cyber University). Luotu Cyber University -konsepti määritellään seuraavasti:  A Cyber University is a higher education institution capable of conferring degrees when a certain number of credits is completed by learners through educational services provided by lecturers in cyberspace i.e. making use of IT technologies, multimedia technology and related software, void of the restraint of time and space. (White Paper 2015) Kattavan katsauksen korealaiseen digioppimisen tilaan ja muotoihin antaa KERIS:n vuosittainen White Paper in ICT Education in Korea, jonka viimeisimpään raporttiin voi tutustua tästä.

K-MOOCit

Etelä-Korean opetusministeriö käynnisti syksyllä 2015 K-MOOC (Korean Massive Open Online Courses) –kokeilut. Tavoitteena on MOOCien avulla tarjota yhtäläisiä korkean tason koulutusmahdollisuuksia tavallisille kansalaisille, ja parantaa korkeakoulujen kansainvälisyysosaamista sekä korkeatasoista koulutusta. Kansalliseen K-MOOC -projektiin valittiin 48 hakemuksen jättäneestä yliopistosta arviointiprosessin perusteella 10.  Valitut ja resursoidut yliopistot, joista yksi on Centrian partnerin HYCU:n taustayliopisto Hanyang University, ovat tuottaneet vuoden sisällä jo 27 MOOC-esimerkkitoteutusta ja jatkavat prosessia seuraavien kolmen vuoden aikana. Koreassa on olemassa hyvä pohja MOOCien tuottamiseen, koska asynkroninen videopohjainen verkko-opetus on keskeinen toimintamalli virtuaaliyliopistoissa.

videostudio

Videointistudio Hanyang Cyber Universityssä

Opettajien koulutusteknologinen tuki on Etelä-Koreassa järjestelmällisesti organisoitu. Tästä on yhtenä esimerkkinä Hanyang Cyber Unversity, jossa vierailin työmatkallani. HUCY:ssa on seitsemän studiota videoiden tekemistä varten. Opetussessioiden toteutusmallia kuvataan interaktiivisiksi luentotallenteiksi (recorded interactive lectures). Videointia on kehitetty pitkäjänteisesti vuosien ajan ja visiona on laadukkaan opetuksen laadukas tekninen toteutus: The Digital Studio to Create the Best from the Best. Kuudessa studiossa kussakin on tarjolla parin tunnin ajat neljälle opettajalle päivässä ja tekninen henkilökunta hoitaa nauhoitukset ja editoinnin. Yksi studio on luotu omatoimisille opettajille. Hektisessä Koreassa opettaja voi tarvitessaan saada nauhoituspalvelun jopa yöllä. Yksi kurssi sisältää 13 nauhoitettua kahden tunnin opetussessiota. Sessiot on strukturoitu ja teemoiteltu ja niissä käytetään ”puhuvan pään” lisäksi erilaisia oppi- ja havainnollistamismateriaaleja, harjoituksia ja testejä.

eLearning Korea 2016 -konferenssi

Centrialla oli esitys eLearning Korea 2016 -konferenssissa teemalla ”Peer assessment models in MOOCs for promoting learning in higher education”, samoin Averkon yliopettaja osallistui paneelikeskusteluun, joka koski tulevaisuuden e-oppimisen trendejä.  Kyseessä oli suurin vuosittainen e-Learning -konferenssi, joka toteutettiin 11. kerran 21 – 23.9.2016. Teemana oli e-Learning for Smart, Connected World. Järjestäjänä olivat opetusministeriö ja kauppa-, teollisuus- ja energiaministeriö yhdessä lukuisten muiden verkko-oppimisen ja koulutuksen kehittämisjärjestöjen kanssa.

korea-sydan

e-Learning Korea 2016 -konferenssin maamerkki


Konferenssin kolmenkymmenen esityksen keskeisiä teemoja olivat tänä vuonna tulevaisuuden koulutus, MOOCit, oppimisanalytiikat, adaptiivinen oppiminen, tekoäly, koodauskoulutus, flipped learning, avoimet oppimisresurssit (OER), virtual reality (VR) ja pelit oppimisessa.  Pääpuhujana oli Prof. Curtis J. Bonk (Indiana University) teemanaan neljäs verkko-oppimisen vallankumous.  Neljäs verkko-oppimisen vallankumous merkitsee megatrendeinä oppijan sitoutumista/koukuttumista (learner engagement), oppimisen saavutettavuutta/kaikkiaallisuutta (pervasive access) ja käyttäjälähtöistä henkilökohtaistamista (customization, personalization). Esimerkkinä viimeisimmästä voidaan mainita oppimisanalytiikan tuella toteutettava tehtävien vaikeustason vaihteleminen opiskelijan suoritusten perusteella. Oppimisanalytiikasta ja sen kehittämisestä kiinnostuneille konferenssi tarjosi hyvää materiaalia Rebekka Fergusonin (Open University) esityksessä ”Learning Analytics: Visions of the Future”.

Opettajat koostavat omia MOOCeja

Yhtenä tulevaisuuden visiona konferenssissa Michigan University:n Prof. Charles Severance nosti esiin sen, että opettaja koostaa (remix) ja luo oman MOOCinsa avoimesti tarjolla olevasta materiaalista omiin tarpeisiinsa: ”The MOOC of my own”.  Kaiken kaikkiaan Severance korosti sitä, että ”the next big thing will be a lot of small things” (Ian Dolphin). Omat polut korostuvat korostumistaan oppimisessa. Sekä pedagogisessa että koulutusteknologisessa mielessä yhden mallin toteuttamisesta, jonka metaforana käytettiin rakennusta, siirrytään lukuisiin ”tähtiin taivaalla”. Tähdistöön tulisi kuitenkin pystyä luomaan riittävä tarvittava yhtenäisyys ja juoni sillä tavoin,  että opiskelija voi omissa poluissaan ja navigaatiossaan tällä tähtitaivaalla muodostaa mielekkään oppimiskokemuksen. Severancen esitys löytyy täältä.  Ks. myös https://net.educause.edu/ir/library/pdf/eli3035.pdf.

Vertaisarviointimalleja verkko-opetukseen

MOOC-pedagogiikassa vertaisarvioinnin on havaittu olevan lupaava, oppijan sitoutumista ja oppimista edistävä menetelmä.  Vertaisarviointi nähdään keskeisenä osana oppimisprosessia, jossa ylipäätään 1+1 on aina paljon enemmän kuin kaksi pyrittäessä kohti kollektiivisesti älykästä, verkottunutta maailmaa.

VirtuaaliAMK-verkoston Uutta avointa energiaa (UAE) -hankkeessa pilotoidaan rakennusalan MOOCissa kriteeripohjaista vertaisarviointia ao. tarkoitukseen modifioidulla Moodle-keskustelupalstalla. Centria on MOOCien pedagogisessa kehitystyössä mukana. Keskeinen kysymys on: Minkälaiset vertaisarviointimallit toimivat kun kyseessä on aikatauluun sitomaton nonstop-opiskelu avoimissa oppimisympäristöissä ja halutaan käyttää autenttisia oppimistehtäviä? Autenttisessa oppimistehtävässä oppija tarkastelee ilmiötä omassa arkiympäristössään sekä peilaa havaintojaan teoriaan.

Esityksessämme Prof. Yeonwook Im:n kanssa tunnistimme kirjallisuuskatsauksen ja alustavien projektikokemusten pohjalta seuraavat seitsemän MOOCien vertaisarvioinnin kehittämistä sekä vertaisarviointikulttuuria korkeakoulutuksessa ylipäätään edistävää keskeistä tekijää, jotka on esitetty seuraavassa kuviossa: 1) opettajien taidot, 2) opiskelijoille koulutus/ohjaus vertaisarvioinnin käyttöön, 3) rikkaat pedagogiset mallit vertaisarviointiin, 4) kriteerit vertaisarviontiin (tukevat samalla oman tuotoksen laatua), 5) monipuoliset arviointimenetelmät, 6) soveltuvat tekniset alustat ja 7) käytännöt vertaisarviointitaitojen todentamiseen ja palkitsemiseen koulutusorganisaatiossa.

7-factors

7 factors to develop peer-assessment models for MOOCs (Leppisaari & Im 2016)

UAE-projektissa jaetaan pilotin kokemuksia ja tarjotaan koulutusta vertaisarvioinnin kehittämiseen tammikuussa 2017. Averkossa on vertaisarvioinnista tarjolla miniPOD, jossa tavoitteena on tutustua erilaisiin vertaisarviointimalleihin ja soveltaa niitä omassa opetustyössä erilaisissa oppimisympäristöissä.

yliopettaja Irja Leppisaari

 

 

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , , , , | Yksi kommentti

Uudenlaista opettajuutta luomassa uusien oppimisympäristöjen myötä

Centriassa ei ole suinkaan pelkästään lomailtu kesällä, vaan Talonpojankadun kampuksella on tehty kovasti töitä muutaman uudenlaisen luokkahuoneen eteen. Budjetista löytyi iloksemme rahaa kahden luokan kalustamiseksi kokonaan uudelleen. Toinen luokka on täydennyskoulutuksen käytössä ja toista käytämme tutkintoon johtavassa koulutuksessa.

Tällainen oli toisen luokan lähtötilanne:

Hyvin perinteinen luokkahuone siis. Painavat isot koivupuiset pöydät, joiden pintaan ovat opiskelijat vuosien varrella jättäneet oman puumerkkinsä. Tuolit, joiden kangaspäällysteet jo repsottivat nurkista.  Vastakohdilla leikittelevän vaikutelman aikaansaamiseksi tuoleja oli luokassa kolmea eri mallia sekä koivupuisena että kirsikanvärisenä. Sisustuksellisena elementtinä luokkaan oli ajautunut monenlaista sälää vuosien varrella. Luonnollisesti luokasta löytyi eräs digiajan ydinväline: piirtoheitin. Opettaja nähtiin keskeisessä roolissa luokan edessä.

Suurimpana ongelmana koettiin se, että luokan muuntaminen nopeasti ja helposti erilaisiin opetustilanteisiin oli mahdotonta. Kalusteissa ei ollut pyöriä, ja ne olivat liian isoja ja painavia siirreltäviksi. Myös nykyteknologia haluttiin valjastaa monipuolisesti opettajan ja opiskelijoiden käyttöön.

Suunnitteluvaiheessa henkilöstölle järjestettiin palvelumuotoilun periaattein toteutettu työpaja Centrian Silmu-laboratoriossa. Työpajassa ideoitiin, millainen Centrian tulevaisuuden oppimisympäristö voisi olla. Mukana oli monipuolinen edustus eri henkilöstöryhmistä: opettajien ja opiskelijoiden ohella kirjaston, IT-palveluiden, TKI:n ja siivouspalveluiden edustajia. Työpajassa pohdittiin oppimisympäristöä laajemminkin, mutta sen tuloksia pystyttiin hyödyntämään myös uudistuvan luokkatilan suunnittelussa.

Uudet kalusteet valittiin Iskun mallistosta. Viisikulmaiset opiskelijapöydät mahdollistavat monenlaisen ryhmittelyn ja tuovat mielenkiintoisen rytmin luokkaan. Niiden lisäksi on muutama pyöreä pöytä, jotka on mahdollista nostaa myös seisomakorkeuteen. Kaikissa pöydissä on alla pyörät, joten ne on kevyt siirtää uuteen muodostelmaan. Osa tuoleista on pyörällisiä opiskelijatuoleja ja osa nojatuoleja. Nojatuolit voidaan sijoittaa erilleen tai muodostaa niistä sohvaryhmiä. Luokasta löytyy muutama lasinen seinäke, joita voidaan käyttää tilanjakamisen ohella tussitauluina ja projisointipintana. Värit ovat hillittyjä: kalusteet ovat pääosin valkoisia ja verhoilukankaissa on käytetty kauniisti yhteen sointuvia raikkaita sinisen ja vihreän sävyjä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Uusien kalusteiden lisäksi luokkaan on tuotu uutta teknologiaa. Kannettavat tietokoneet ovat luokan seinustalle sijoitetuissa vaunuissa. Enää ei ole tarpeen varata erikseen atk-luokkaa, jos työskentelyssä tarvitaankin välillä tietokoneita. Luokassa on pienryhmien käyttöön kaksi seinälle kiinnitettyä televisiota, joiden kautta opiskelijat voivat jakaa Apple-TV:n avulla vaikka oman tablettinsa näytön. Sama onnistuu luonnollisesti myös opettajalta koko luokalle lähiprojisiotykin kautta. Tykissä on kosketusominaisuus.

Pääajatus luokkauudistuksessa oli mahdollistaa monipuolisten pedagogisten mallien käyttö opetuksessa ja tukea sitä modernin teknologian keinoin. Opettajille laadittiin inspiraation lähteeksi lyhyt video, jossa esitellään erilaisia pedagogisia työtapoja ja sitä, kuinka helposti luokan järjestys niitä varten muuntautuu.

lehtori Anna Pulkkinen

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , , | Yksi kommentti

Averko kehittää hankkeissa koulutuksen digitalisaatiota

Centria-ammattikorkeakoulun Averko (1997-) on toiminut 19 vuotta verkko-opetuksen kehittäjänä. Averko-brändi liitetään ehkä useimmin Averkon perustoimintaan: verkko-opintojen tuottamiseen ja opettajien digipedagogisen osaamisen päivittämiseen. Averko on kuitenkin muutakin: se on myös arvostettu ja kysytty hanke- ja tutkimuskumppani. Tässä blogikirjoituksessa kuvataan sitä, miten tutkimus ja kehittäminen erilaisissa verkostoissa ja yhdessä Centrian koulutusalojen kanssa ovat kiinteä osa Averkon toimintaa, jolla luodaan pedagogisesti vahvaa Centriaa.

Blogiin kuvaAverko on 15 vuoden aikana ollut toimijana yhdeksässätoista ulkopuolisella tai sisäisellä rahoituksella toteutetussa hankkeessa joko hankekoordinoijan roolissa tai osatoteuttajana. Hankkeissa on toimittu alueellisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa. Erilaisissa hankkeissa on kehitetty verkko-opetusta ja sen laatua, autenttista oppimista, e-mentorointia, yrittäjyysmentorointia, e-ohjausta, globaalia koulutusta, monikulttuurista verkko-opetusta sekä opettajien verkkopedagogista osaamista.

Averkolle on karttunut tutkimus- ja kehittämisosaamista erityisesti autenttisen oppimisen ja digipedagogisen kehittämisen sekä työelämän ja koulutuksen rajapinnoilla toteutettavan e-mentoroinnin asiantuntijuuden saralla.
Autenttista oppimista Averko on kehittänyt ja tutkinut useissa hankkeissa ja Centrian sisäisissä kokeiluissa vuodesta 2006 lähtien. Kehittämistutkimus on myös kansainvälisesti palkittua (Outstanding Paper Awards). Teema-alueeseen (autenttisuus & digitaalisuus) liittyviä projekteja ovat VirtuaaliAMK-verkostossa olleet esim. OKM:n rahoittamat Autenttisen verkko-opetuksen benchmarking -projektit (2007-2010) ja AYVOT, Avoin yhteisöllinen virtuaalinen oppimisympäristö (2011-2013) -projekti. Lisäksi autenttisen oppimisen lähestymistapa on kytkeytynyt kiinteästi esimerkiksi Centrian Tulevaisuuden eOppia (2008-2011) ja Harjoittelun eOhjaus korkeakoulun ja työelämän rajapinnoilla -projekteihin  (2011-2013). Projekteissa hankittu osaaminen ja tulokset ovat selkeästi edistäneet Averkon perustoiminnan kehittämistä ja tuoneet Centriaan uutta osaamista.

Tällä hetkellä Averko toimii seuraavissa kolmessa hankkeessa:

Uutta avointa energiaa (UAE) -hankkeessa Centria-amk toimii osatoteuttajana VirtuaaliAMK:n (TAMK) vetämässä 10 ammattikorkeakoulun hankeverkostossa.  Hankkeesta löytyy tarkempaa tietoa täältä.
Hankkeen tuloksena syntyy ketterä täydennyskoulutuksen toimintamalli (AgileAMK-malli). Tällä mallilla rakennetaan nopeasti käyttökelpoisia, kasvualan tarpeisiin tarjottavia koulutuksia, jotka koostuvat tutkinto-opetuksen osien jalostamisesta ja täydentämisestä. Hankkeen tuloksena syntyy yhteistyöverkosto, johon kuuluu  yritysten, organisaatioiden, järjestöjen sekä koulutuksen alan toimijoita. Verkostolla tulee olemaan laadukas ja avoimesti saatavilla oleva MOOC-koulutustarjonta (Massive Open Online Courses) rakentamisalan lähes nollaenergiarakentamisen, uusiutuvien energiamuotojen ja energia-alan osaamistarpeisiin. Centria-ammattikorkeakoulu tuo hankkeeseen vahvaa kestävät energiaratkaisut -alan alueellista osaamista ja osallistuu kestävien energiaratkaisujen pilottikurssin toteuttamiseen. Averko vetää hankkeessa laadunvarmistustiimiä, jossa on työstetty laatukortteja MOOC-kurssien laadunhallinnan työvälineeksi ja sisällöntuotannon varmistamiseksi eri työvaiheissa. Tavoitteena on, että AgileAMK-mallilla tuotettujen MOOC-kurssien sisällöt ja toteutus tulevat olemaan teknisesti korkeatasoisia ja pedagogisesti nykyaikaisten opetusmenetelmien mukaisia. Laatukortteihin voi tutusta osoitteessa: http://uusiavoinenergia.fi/materiaalit/laatukortit/. Averko osallistuu myös hankkeessa tehtävien tutkimusten ja selvitysten tekemiseen.

eMentoroinnin kehittäminen ammattikorkeakouluopintojen ja työelämän rajapinnassa -hankkeessa Centria-amk osatoteuttajana yhdessä Kajaanin ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulujen kanssa kehittää mentorointia digiajan keinoin ja mahdollisuuksin. Kyseessä on kolmen ammattikorkeakoulun ylimaakunnallinen yhteishanke, jonka toteutusaika on (1.8.2015-30.6.2017). Centriassa hankekoordinaattorina toimii Helena Åkerlund. Hankkeen nettisivut löytyvät täältä.
Hankkeen päätavoitteena on tukea valmistuvia ammattikorkeakoulun perustutkinto-opiskelijoita näiden siirtyessä opinnoista työelämään. Työllistymistä tuetaan yamk-opiskelijoiden ja alumnien toteuttaman mentoroinnin avulla. Hankkeessa luodaan ammattikorkeakoulujen käyttöön toimivia ja vaikuttavia mentorointimalleja ja eMentorointikoulutus (5 op). Samalla kehitetään mentoroinnissa käytettäviä vuorovaikutteisia digitaalisia välineitä, sosiaalisen median käyttöä sekä pelillisiä menetelmiä. Hankkeessa koulutetaan yhteensä 30 eMentoria työelämän arvostaman uudenlaisen mentorointiosaamisen taitajiksi. Hankkeessa hyödynnetään ja viedään eteenpäin tekniikan ja liiketalouden koulutusalojen kanssa Averkossa jo vuodesta 2004 pitkäjänteisesti kehitettyä verkkomentoroinnin osaamista.

Vauhtia väylään -hankkeessa (2015 – 2016) halutaan nopeuttaa toisen asteen opiskelijoiden hakeutumista jatko-opintoihin sekä sijoittumista itseä kiinnostavalle alalle niin, että riski jatko-opintojen keskeytymiseen pienenee. Lisäksi hankkeessa tehtävä työ joustavoittaa tutkinnon suorittamista AHOT-työn avulla. Hankkeessa kehitetään ammattikorkeakoulun koulutusalojen alakohtaisista substanssiopinnoista opintojaksoja tarjottavaksi toiselle asteelle sekä ammatillisia että lukio-opintoja opiskeleville, jotka ovat siirtymässä jatko-opintoihin. Näin opiskelija pystyy tutustumaan eri alojen sisältöihin ja saa konkreettisen ja realistisen kuvan ammattikorkeakouluopintojen luonteesta. Opintojaksoja toteutetaan osin verkossa, mikä edesauttaa opiskelijoita omaksumaan korkeakouluopinnoissa tarvittavia verkko-opiskeluvalmiuksia. Averko vastaa hankkeen verkkototeutuksen suunnittelussa pedagogisten ratkaisujen soveltuvuudesta kohderyhmälle, perehdyttää koulutusalojen kanssa tuotettavien videoiden avulla verkko-opiskeluun ja avustaa hankkeen julkaisun laatimisessa. Vauhtia väylään -hankkeen projektipäällikkönä Centriassa toimii Tuula Hohenthal.

Näiden meneillään olevien hankkeiden kautta Averko Centrian eri koulutusalojen kanssa tekee yhteistyötä yhteensä 11 ammattikorkeakoulun kehittäjäverkostossa ajankohtaisten teemojen äärellä, kuten MOOCit, laadunvarmistus ja eMentorointi. Tunnusomaista Averkon hankkeille on koulutuksen ja työelämän rajapinnoilla tapahtuva digipedagoginen kehittäminen, jota läpäisee kehittävän tutkimuksen näkökulma. Näin Averko yhteistyössä koulutusalojen kanssa tuottaa hankepilotoinneissa uudenlaisia pedagogisia innovaatioita ja joustavia opiskelumahdollisuuksia sekä edistää uudenlaisten autenttisten ja monialaisten oppimisympäristöjen syntyä opetuksen ja TKI:n rajapinnoille ammattikorkeakoulussa.

yliopettaja Irja Leppisaari

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , , , , , , | Kommentoi

BETT-messut Lontoossa

Digitiimin Petri, Asko ja Anna osallistuivat Ilona IT:n organisoimalle matkalle BETT-messuille Lontoossa 19. – 23.1.2016. BETT-messujen sanotaan olevan maailman suurin koulutusteknologiaan liittyvä messutapahtuma. Ohessa matkaraporttimme videoblogin muodossa.

lehtori Anna Pulkkinen

 

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , | Kommentoi

Opettajuus päivittyy – koulutus kehittyy

Oranssinvärinen pehmeä sohva keskellä koulutustilaa houkuttelee ensimmäiset tulijat syliinsä. Kynttilöiden liekit lepattavat pyöreillä pöydillä kotoisasti. Screenillä näkyy päivän teema: Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Kiireisiä koulutuksen ammattilaisia saapuu viime minuuteilla koulutustilaan, joku vielä kännykkä korvallaan työasioista sopien. Aamutunnelmassa on aistittavissa innostusta ja uteliaisuutta. Mukana aavistus oman paikan hakemista: pitäisikö minun olla tänään jossain muualla – vai voisinko oikeasti pysähtyä ja pohtia, jakaa osaamistani ja oppia toisilta. Pian kuitenkin ollaan jo täydessä työn touhussa: yhteisopettajuuden workshopit pyörähtävät käyntiin ja vievät mennessään oman työn tutkailuun. Oppimisympäristö laajenee uusiin tiloihin, aina keväiselle pihalle asti – ja erilaisia digivälineitä hyödynnetään yhdessä tekemisessä. Haetaan uusia näkökulmia ja ajatukset lähtevät hyvin lentoon, vaikka pidetäänkin jalat tukevasti maassa ja oman työn haasteissa.

Kansikuva_ 1_Elina Salmi_Riitta_Kossi

Kuva: Merja Meriläinen

Tällä kuvauksella kutsumme lukijoita mukaan opettajuuden päivittämisen poluille 25.1.2016 julkaistussa Opettajuus päivittyy – koulutus kehittyy -julkaisussa. Julkaisu on syntynyt Centria-ammattikorkeakoulun yhdessä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kanssa organisoiman Päivitä opettajuus digiaikaan (POD) -koulutuksen pohjalta.  Irja Leppisaaren, Merja Meriläisen, Maarika Piispasen ja Anna Pulkkisen toimittamassa julkaisussa valotetaan eri näkökulmia siihen, kuinka opettajuutta Centria-ammattikorkeakoulussa päivitetään digiaikaan. Miten toteutuu uudistuva pedagogiikka autenttisen oppimisen, yhteisöllisyyden ja digitaalisuuden näkökulmista? Entä minkälaisia digiajan pedagogiikkaa ja arjen opetusta uudistavia käytänteitä syntyy?

Edellä kuvatussa POD-koulutuksen aamutunnelmassa näyttäytyvät ne tulokulmat, jotka toistuivat pitkin matkaa: yhteisöllinen ja autenttinen, omaan työhön kiinteästi kytkeytyvä oppiminen sekä digitaalisuuden tuomat mahdollisuudet. Kymmenen koulutuspäivän välillä ja ohessa osallistujat toteuttivat 2–4 hengen ryhmissä kehittämistehtävän eli opetuskokeilun. Uunituoreen julkaisun artikkelien avulla pääsemme kurkistamaan syvemmin joihinkin niistä 23 kehittämistehtävästä, jotka Centria-ammattikorkeakoulun yhdessä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kanssa organisoimassa POD-koulutuksessa toteutettiin. Opettajat kuvaavat artikkeleissaan monipuolisesti ja innostavasti toteuttamiaan opetuskokeiluja. Samalla he pohtivat ja arvioivat aidosti opettajuutensa päivittämistä ja koulutuksen kehittymistä digiaikaan.

POD-koulutuksen jälkeen uskomme yhä vahvemmin että opettajuus päivittyy ja koulutus kehittyy juuri näin: punomalla yhteen yhteisöllisen, autenttisen ja digitaalisen oppimisen säikeitä. Yhteisöllisyys on merkittävä voimavara, joka voi muuttaa koulutusorganisaatioiden käytänteitä ja vahvistaa osaamisen jakamista opettajien kesken. Tällöin se koskettaa ihan varmasti opiskelijankin arkea.

Julkaisu koostuu seitsemästä puheenvuorosta ja kirjoittajina on POD-kouluttajien lisäksi yhteensä 12 Centria-ammattikorkeakoulun opettajaa tai henkilöstön edustajaa. Eija Huotari valottaa puheenvuorossaan POD-koulutuksen tukevan sitä, että Centriassa luokkahuoneesta tulee rajaton ja autenttista oppimista mahdollistetaan digitalisoitumisella. Maarika Piispanen, Irja Leppisaari, ja Merja Meriläinen tarkastelevat artikkelissaan POD-koulutusta autenttisen oppimisen kriteerien (Herrington, Reeves, Oliver, 2010) avulla. Miten pitkäkestoinen POD-koulutus muodosti opettajille digiajan autenttisen oppimisympäristön ja heijasti niitä asioita, joita sen kautta toivotaan jalkautuvan koulutettavien arkeen? Teemu Isokääntä ja Sari Virkkala puolestaan kuvaavat artikkelissaan, miten yhteisöpedagogikoulutuksen ja työelämän rajapinnalla toteutettava perinteikäs adventtiprojekti voidaan pedagogisesti mielekkäällä tavalla tuoda digiaikaan. Lena Segler-Heikkilä kirjoittaa artikkelissaan kahden alan ammattikorkeakouluopettajien ja -opiskelijoiden yhteistyöprojektista, joka huipentui ruotsinkielisiin tuotemessuihin. Kantavana teemana hänen tarkastelussaan ovat yhteisopettajuuden ja monialaisen työskentelyn mahdollisuudet. Tuija Tolonen-Kytölä tarkastelee artikkelissaan kaikille aloille yhteisen Viestintä-opintojakson suunnittelua ja toteuttamista liiketalouden opiskelijoille monimuotokoulutuksena sekä uusien työkalujen ja teknisten työkalujen sovittamista siihen. Nina Hynynen, Janne Peltoniemi, Risto Puskala, Maija Rukajärvi-Saarela ja Eija Torkinlampi ovat luoneet POD-kehittämistehtävässä videoina ohjeet Adobe Connect -verkkokokousympäristön käyttöön erilaisissa oppimistilanteissa. Kirjoittajat avaavat artikkelissaan, miten ohjeita testattiin kahdella eri forumilla. Samalla he tunnistavat yhteisopettajuuden ja tiimityön merkityksen opetuksessa. Linda Krokfors ja Vesa Nuorva kertovat Centrian ensimmäisen osaamismerkin luomisesta kansainvälisyyteen liittyvien metataitojen tunnistamisessa.

Julkaisu avaa ajankohtaisia näkymiä koulutuksen digitalisoimiseen ammattikorkeakouluissa ja antaa käytännön virikkeitä opetustyönsä kehittämisestä kiinnostuneille: opettajille yhtä lailla ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissakin, mutta myös aikuiskouluttajille, avoimen ammattikorkeakoulun ja avoimen yliopiston opettajakunnalle sekä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita koulutuksesta ja oppimisesta digiajassa.

yliopettaja Irja Leppisaari

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

ascilite 2015

Aurinko paistaa lämpimästi pilvettömältä taivaalta, digioppimisen kehittäjät eri puolilta maailmaa juttelevat pienissä ryhmissä Curtinin yliopiston kampuksen vihreällä nurmella ja kovaääniset isohuiluvarikset säestävät puheensorinaa taustalla. Globally connected – digitally enabled -teemalla toteutettu ascilite2015 on koonnut Perthiin, Länsi-Australiaan yhteen yli 300 koulutuksen asiantuntijaa eri puolilta maailmaa. Täällä oppimisympäristö laajenee kuin itsestään viilennetyistä luentosaleista vehreisiin ulkotiloihin. Kampukselle ripotellut säkkituolit houkuttelevat myös hetkeksi rentoutumaan ja kääntämään kasvot aurinkoon.
Ascilite
Mistä kansainvälinen digioppimisen asiantuntijayhteisö keskusteli ascilite2015 -konferenssissa? Tutkimuksia, kokemuksia ja hyviä käytänteitä jaettiin kolmena päivänä kuudella kanavalla. Tänä vuonna toistuvia teemoja olivat – kuten arvatakin saattaa – blended learning, MOOCit, oppimisanalytiikka, mobiilioppiminen, avoimet oppimisresurssit ja opettajien jatkuvan osaamisen kehittämisen tukeminen. Lisäksi esille nousivat opetuksen henkilökohtaistaminen, vertaisoppimisen tavat, autenttinen oppiminen ja arvioinnin kysymykset. Pelillistäminen ja 3D-ympäristöjen käyttö opetuksessa lisääntyy ja robotitkin tulevat mukaan koulutukseen vauhdilla.

Centrian ja Omnian opettajien digiloikka kiinnosti

Koulutusorganisaatioiden digiaikaan siirtymisen monenlaiset kysymykset olivat konferenssissa sellainen punainen lanka, johon Centrian ja Omnian opettajien digiloikan tukemista kuvaava esityksemme sopi erinomaisesti. Kuulijoita kiinnosti salin täydeltä suomalainen konteksti ja ratkaisut. Konferenssipaperit on koottu Conference Proceedings -julkaisuun, joka on saatavilla täältä.   Omnian oppimisratkaisujen päällikkö Leena Vainion kanssa laatimani artikkeli löytyy oheisesta dokumentista sivuilta 168-179:

Leppisaari, I. & Vainio, L. (2015). Digital leap of teachers: two Finnish examples of rethinking teacher professional development for the digital age. In T. Reiners, B.R. von Konsky, D. Gibson, V. Chang, L. Irving, & K. Clarke (Eds.), Globally connected, digitally enabled. Proceedings ascilite 2015 in Perth (pp. FP:156- FP:167).

Käyttäjälähtöisyyttä digioppimisen kehittämiseen

Mitä kolmipäiväisestä konferenssista tarttui mukaan? Jäin pohtimaan monen monia asioita, jotka eivät yhteen blogiin mahdu, mutta nostan tässä esiin pari esimerkkiä. Käyttäjälähtöinen ajattelu digioppimisen kehittämisessä pysäytti. Kannattaisiko meidän ottaa paremmin selville, mitä opiskelijamme oikeasti ajattelevat opetuksen kehittämistarpeista ja miten he käyttävät digivälineitä opiskelussaan? Kannattaisiko meidän kehittäjien kuunnella myös enemmän opettajakollegoitamme? Näitä pohdintoja herätti esimerkiksi mittava australialainen tutkimus, johon osallistui eri yliopistoista liki 2000 korkeakouluopiskelijaa ja 800 opettajaa sekä johdon edustajia. Voit lukea tarkemmin konferenssijulkaisusta, mitkä 13 menestystekijää löydettiin teknologiatuetun opetuksen kehittämisessä: Henderson et al.: Conditions for succesfull technology enabled learning (sivut 134-142). Keskusteluissa nousi esille myös opettajien huoli siitä, että ”kaikki ei olisi digiä” vain sen vuoksi, että se on trendikästä tänä päivänä, vaan jatkuvasti todella pohdittaisiin, mikä edistää oppimista kussakin tilanteessa. Monimuotototeutukset (blended learning) saattavat tuntua opiskelijoista aluksi sekavilta, joten uusiin tapoihin opiskella ja oppia tulisi olla aikaa perehtyä ja tukea saatavilla.

Opetussuunnitelma visuaaliseen muotoon

Toinen teema, jota erityisesti jäin pohtimaan oli opintojaksojen ja opetussuunnitelman visualisointi eli interaktiivinen opetussuunnitelmakartta (interactive curriculum map). Curtinin yliopiston ja kumppaneiden kehittämä MyCourseMap oli kiinnostava esimerkki farmasian koulutuksen visuaalisoimisesta. (Artikkeli löytyy konferenssijulkaisusta sivuilta 275-296.) Pilotoinnissa käytettiin appsia, mutta jatkokehityksessä ollaan siirtymässä webbipohjaiseen ratkaisuun. Tällainen karttamainen ops tukee sekä opiskelijoita, opettajia että työelämää lisäämällä läpinäkyvyyttä. Visuaalisesta opetus-/oppimissuunnitelmasta voi nimittäin yhdellä silmäyksellä hahmottaa koulutuksen kokonaisuuden. Opettajaa opsin läpinäkyvyys haastaa jatkuvaan opetuksensa kehittämistyöhön ja samoin se tukee myös esim. yhteisopettajuutta. Kun kokonaisuus hahmottuu selkeämmin, löydetään yhdessä tekemisen paikat ja voidaan välttää myös päällekkäisyyksiä opetuksen sisällöissä ja toteutustavoissa. Opintojaksoon voi kartassa linkittää niin digioppimisympäristöjä ja -työkaluja kuin erilaisia autenttisia caseja ja kertomuksiakin, vaikkapa videona työelämäedustajan/alumnin näkemyksen opintojakson merkityksestä työelämässä. Visuaalista opetussuunnitelmaa voidaan käyttää monin tavoin sekä oppimisen ja osaamisen tunnistamiseen pohjautuvan arvioinnin tukena että koulutuksen markkinoinnissa.

Suomi digiloikassa jäljessä?

Pohdimme konferenssin aikana paljon Leena Vainion kanssa, olemmeko me Suomessa digiloikassa todella niin jäljessä kuin mikä käsitys kotimaassa nyt käytävän keskustelun pohjalta syntyy. Täältä kaukaa katsottuna ei siltä näyttänyt. Pikemminkin asia tuntui moniin konferenssin esityksiin peilatessamme olevan päinvastoin – kunhan me vain pystyisimme tuomaan esille osaamistamme ja  nostamaan sitä kansainväliseen tietoisuuteen. Arvokasta on, jos tunnistamme miten keskeisesti tutkimus ja toimivien ratkaisujen levittäminen kuuluu kehittämistyöhön. Centria-ammattikorkeakoulussa tehty pitkäjänteinen digioppimisen kehittämistyö ja tuoreet Centriaa digiaikaan vauhdittaneet ratkaisut näyttäytyivät edukseen kansainvälisessä kontekstissa. Teemme oikeita asioita oikeaan aikaan. Jatketaan matkaa!Ascilite 2

yliopettaja Irja Leppisaari

 

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , , , , , , , , , | Kommentoi