Opettaja, asiantuntijaverkostot ja kuratointi

”Tiedän, että tätä on varmasti tutkittu ja tästä on blogattu, mutta en kerta kaikkiaan ehdi etsimään tietoa.” ”Olisipa mukava kun joku perehtyisi tähän ja kokoaisi ja valikoisi tietoa käyttöömme”. Tällaisia kiireisten opettajien lausahduksia olen vuosien varrella kuullut. Näihin viesteihin olemme myös Averkossa halunneet eri tavoin reagoida. Yksi myös verkkopedagogiikan yliopettajan työkuvaan liittyvää tehtävää voitaisiinkin pukea muotoon: asiantuntijatiedon tuottaminen, kokoaminen ja jalostaminen ammattikorkeakoulun tarpeisiin. Tällöin on itse asiassa kyse laajemmin ajateltuna pitkälti siitä, mistä tänä päivänä puhutaan kuratointina.

Kuratointia

Opettajaunelmieni lisäksi mietin lukiovuosina hetken myös ammattina sosiaalialaan ja kirkon työhön liittyvää kuraattoria. Verkkopedagogiikan yliopettajana olen törmännyt uudelleen kuraattorina toimimiseen, sanan uudenlaisessa merkityksessä kun sosiaalisen median nousu on synnyttänyt uudenlaisia tehtäviä. Harvey (2010 teoksessa Louhivuori 2016) puhuu digitaalisesta kuratoinnista, joka ymmärretään digitaalisten aineistojen ylläpidoksi, säilyttämiseksi ja niiden arvon lisäämiseksi uudelleenkäytön kautta. Olanderin (2012a) mukaan kuratointi tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että kuraattori (asiantuntija) arvioi useita artikkeleita tai muita oppimisresursseja (esim. kuvia, videoita), valikoi niistä parhaimmat ja jakaa ne yleisönsä kanssa. Kuratoinnissa on kyse siitä, että pystyn helposti sosiaalisen median työkalujen avulla – esimerkiksi linkittämällä, twiittaamalla tai suosittelemalla – kertomaan kollegoilleni tai seuraajilleni ja verkostoilleni lukemistani, katsomistani ja kuuntelemistani itselleni merkityksellisistä mediasisällöistä (ks. Villi 2011).

Kuratointia voidaan tarkastella monista näkökulmista, esim. journalismin uutena muotona. Tässä blogissa pohdin opettajuuden ja kuratoinnin yhteyttä osana opettajan työn muutosta. Nostan esiin opettajaverkostojen ja yhteisöllisyyden merkitystä uudenlaisen työtavan haltuun ottamisessa ja digiopettajuuden kehittymisessä.

Opettajuus verkosto-osaamisena

Opettajuuteen kuuluu yhä vahvistuvana ulottuvuutena verkosto-osaaminen (Mäki 2012), joka sisältää myös toimimisen virtuaaliverkostoissa ja -yhteisöissä.  Kullaslahti, Karento ja Töytäri (2015) nostavat tutkimuksessaan esiin, että ammattikorkeakouluopettajat hankkivat nimenomaan asiantuntijaverkostojen kautta ajantasaista tietoa omalta asiantuntemusalaltaan. Digitaalisuus mahdollistaa ajantasaisen tiedon saannin nopeasti asiantuntijaverkostoista. Nuo asiantuntijaverkostot ovat tänä päivänä yhä useammin virtuaalisia ja luonnollisesti samalla kansainvälisiä verkostoja.

Miettiessäni omaa asiantuntijuusaluettani, verkkopedagogiikkaa ja digioppimisen maailmaa, ajantasaisen tiedon nopea saavuttaminen on ensiarvoisen tärkeää osaamisen jatkuvassa työssä kehittämisessä. Hankin uutta tietoa tutkimuskirjallisuuden ja kehittämisprojektien avulla, mutta ennen kaikkea hankin sitä alan asiantuntijaverkostoissa. Olen kokenut, että paras tapa ylläpitää ammattitaitoa tällä alueella on aktiivinen osallistuminen virtuaalisiin asiantuntijaverkostoihin. Usein nuo verkostot saavat ilmenemismuodon myös kansainvälisinä konferensseina, kuten esim. AACEn (Association for the Advancement of Computing in Education) järjestämät vuosittaiset asiantuntijatapaamiset. Virtuaalisia yhteisöpalveluja verkostoitumiseen ja jakamiseen tutkijoille tarjoavat ResearchGate ja AcademiaEdu.

Seuraan myös seuraavia korkeakoulupedagogisia verkostoja, joiden tavoitteena on asiantuntijuuden tukeminen yhteisen jakamisen kautta:  Peda-forum  ja KOPEDA-verstas.

Mielenkiintoisia blogeja ammattikorkeakoulun opetuksen kehittämisen näkökulmasta kirjoittavat esimerkiksi seuraavat henkilöt ja ryhmät:
Kimmo Mäki (Haaga-HeliaAMK): http://blogit.haaga-helia.fi/amkpeda/?userLang=fi
Päivi Timonen (Humak): http://verkossa.humak.fi/
Digimentoreiden blogi (Kyamk ja Mamk) http://blogit.xamk.fi/digimentorit/
DigIT (Karelia): http://www.karelia.fi/blogit/digit/2016/10/
Digilearn it! (Hamk): https://digilearnit.wordpress.com/

Opettajuus ja sosiaalinen kuratointi

Olander (2012a) nostaa blogikirjoituksessaan esille, miten sosiaalisen median nousu on synnyttänyt toimintakulttuurin, jossa hyödyllisiä linkkejä jaetaan verkostoissa. Opettajan rooli on muuttumassa tiedonvälittäjästä erityisesti digitaalisten aineistojen kuratoijaksi (Veehart 2012). Kuratoinnin nähdään nousevan tärkeään asemaan opettajan osaamisessa sen vuoksi, koska on keskeistä kyetä ohjaamaan oppijoita ja kollegoita mahdollisimman helposti saavutettavan ja laadukkaan/luotettavan sekä relevantin tiedon äärelle. Avoimet oppimisresurssit laajentuvat. Tulevaisuuden opettaja kuratoi materiaaleja oppijoille sen sijaan että hän tekisi itse alusta alkaen kursseja. Opettaja toimii yhä vahvemmin kuraattorina myös luodessaan ja mahdollistaessaan henkilökohtaisia opiskelu- ja oppimispolkuja, mihin liittyy myös tiedon suodattaminen niin, että oppija kokee sen relevantiksi juuri omiin tarpeisiinsa.

Viime vuosina on alettu puhua sosiaalisesta kuratoinnista.  Sosiaalinen kuratointi sisältää tiedonjakamisen, jalostamisen ja uudelleenkäytön lisäksi yhteisön luomisen ulottuvuuden, horisontaalisen jakamisen (ks. Villi 2011). Opettajan tulee tuntea alansa ammatillisia verkkoyhteisöjä ja kyetä käyttämään niitä pedagogisesti mielekkäällä tavalla yhteisöresursseina työssään. Yhteisöresursseilla tarkoitetaan sosiaalisen median palveluihin muodostuneita ryhmiä ja yhteisöjä, jotka ovat keskittyneet tiettyihin aihepiireihin, ja joita käyttäjät voivat hyödyntää tietolähteinä (Pönkä & Impiö 2012, 39). Tämäntyyppisiä yhteisöresursseja, joita seuraan ovat esimerkiksi Facebookin ryhmät Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus, MicrosoftOffice 365 opetuksessa ja oppimisessa ja iPad opetuksessa. Kuratointi on verkossa olemassa olevan tiedon esittämistä uutena kokonaisuutena ja uudenlaisessa valossa (Hirvonen 2012) oman ammatillisen asiantuntijuuden pohjalta. Se on koulutuksen digitalisoituessa yhä enemmän oppijoiden ohjaamista oman alansa tai monialaisiin asiantuntijoiden digiyhteisöihin.
Yli 100 miljoonan käyttäjän virtuaaliyhteisöistä ylipäätään luo mielenkiintoista kuvaa myös koulutuksen kehittäjien näkökulmasta seuraava Wikipedian listaus: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_virtual_communities_with_more_than_100_million_active_users. Miten näitä erilaisia yhteisöjä, joissa tuotetaan tietoa paljon myös keskustelujen kautta, voidaan esimerkiksi havainnoida asiantuntijaosaamisen näkökulmista ja käyttää kanavina asiantuntijoiden tavoittamiseen?

Kuratointipalveluja ja -välineitä

Yhteisöpalveluissa, kuten Twitter ja Facebook ja Google+ kuratointi toteutuu esimerkiksi kaverien tykkäämisinä, seurattavina henkilöinä ja sosiaalisina verkostoina. Flipboard puolestaan kokoaa käyttäjädatan pohjalta lukupaketiksi netin kiinnostavimmat sivustot.

Kuratointipalveluista, joiden avulla käyttäjät tai verkostot suodattavat, lajittelevat ja vinkkavat sisältöjä johonkin aiheeseen liittyen voidaan mainita esimerkkeinä linkkikokoelma Scoop.it ja sosiaaliset kirjanmerkit Delicious.com ja jaetut kirjanmerkit Diigo. Kuratoinnista Scoop.it -työkalulla löytyy seuraava esimerkki ISOvertas-yhteisössä:  http://www.scoop.it/t/isoverstas.  Esim. YouTube-kuratointia tehdään luomalla julkaisukanavia.

PearlTrees puolestaan esittää sosiaaliset kirjamerkit käsitekarttana. Pinterest on suuntautunut visuaaliseen kuratointiin, kuvallisiin linkkikokoelmiin. (ks. Harto Pönkä: Sosiaaliset kirjanmerkit ja kuratointi).

Robin Goodin Content Curation World -julkaisussa on esitelty laajasti erilaisia kuratointivälineitä. Ilkka Olanderin blogista löytyy hyödyllistä tietoa kuratointiin liittyen.

Averko ja kuratointi

Vertaisoppiminen ja asiantuntijuuden jakaminen arjessa ovat tehokkaita digiloikan edistäjiä koulutusorganisaatiossa (Leppisaari & Vainio 2015). Digitaalisessa tietovirrassa navigoimiseksi tarvitaan keinoja ja tarvitaan yhteisöä. Averkon tehtävä auttaa opettajia ”löytämään neulaa digitaalisesta heinäsuovasta” (vrt. Rytkönen & Syvänen 2014) ja tunnistamaan tietotulvasta helmiä omaan käyttöönsä ja oman digiopettajuutensa kehittämiseen. Averko kuratoi digipedagogista tietoa Centria-ammattikorkeakoulun käyttöön ja avoimesti kaikille digioppimisen teemoista kiinnostuneille. Käytännössä tämä laajasti ymmärrettynä tapahtuu Averko-blogin, Averko-palvelujen (Peda-kortit, POD eli Päivitä opettajuus digiaikaan -koulutukset) yhteydessä sekä jakamalla eri kanavilla ajankohtaisia asioita. Opettajat voivat myös välittää Averkolle toiveita teemoista, joista halutaan koottua tietoa esim. vertaisvartin pohjaksi. Averko pyrkii myös luomaan edellytyksiä sille, että horisontaalinen osaamisen ja asiantuntijuuden jakaminen opettajien kesken mahdollistuu. Suodattaminen yhteisön käyttöön, merkitsee myös ”laadunvarmistusta”. Useimmille henkilökohtaiset verkostot ovat luotettavin tiedonlähde (Olander 2012a).

Lähteet:

Harvey, D. R. 2010.  Digital Curation – a how-to-do-it manual. New York: Neal Schumann Publishers, Inc.

Hirvonen, A. 2012. Mitä kuratointi on? Saatavissa: http://www.slideshare.net/anttijohanneshirvonen/mita-on-kuratointi. Viitattu 30.10.2016.

Kullaslahti, J., Karento, H. & Töytäri, A. 2015. Opettajien digipedagoginen osaaminen FUAS-liittoutuman ammattikorkeakouluissa. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja. AMKin e-julkaisuja 35/2015. Saatavissa: http://www.fuas.fi/fuas/Raportit/Documents/opetajien_digipedagoginen_osaaminen.pdf. Viitattu 30.10.2016.

Leppisaari, I. & Vainio, L. 2015. Digital leap of teachers: two Finnish examples of rethinking teacher professional development for the digital age. In T. Reiners, B.R. von Konsky, D. Gibson, V. Chang, L. Irving, & K. Clarke (Eds.), Globally connected, digitally enabled. Proceedings ascilite 2015 in Perth (pp. FP:156- FP:167, pages 168-179). Saatavissa: http://www.2015conference.ascilite.org/wp-content/uploads/2015/11/ascilite-2015-proceedings.pdf. Viitattu 31.10.2016.

Louhivuori, J. 2016. Tutkimusaineistot biteiksi ja kiertoon – Digitaalisen kuratoinnin soveltaminen tutkimuksessa. Pro Gradu. Turun yliopisto.

Mäki, K. 2012. Opetustyön ammattilaiset ja mosaiikin mestarit. Työkulttuurit ammattikorkeakouluopettajan toiminnan kontekstina. Diss. Jyväskylä Studies in Business and Economics 109. University of Jyväskylä. Jyväskylä.

Olander, I. 2012a. Löydä, suodata, jalosta – kuratointi ja sosiaalinen tiedonhaku. Sometek. Saatavissa: http://sometek.fi/loyda-suodata-jalosta-kuratointi-ja-sosiaalinen-tiedonhaku/. Viitattu 31.10.2106.

Olander, I. 2012b. Tulevaisuuden oppikirja: kuratoitu kokoelma web-resursseja? Sometek. Saatavissa: http://sometek.fi/tulevaisuuden-oppikirja-kuratoitu-kokoelma-web-resursseja/. Viitattu 31.10.2016.

Pönkä, H. & Impiö, N. 2012.  Sosiaalinen media oppimisympäristönä. Oppimisen teoriaa ja kokemuksia DevelOPE-hankkeessa. Teoksessa H. Pönkä, N. Impiö & V. Vallivaara (toim.) Sosiaalisen median opetuskäyttö. Oulun yliopiston oppimateriaalia. Kasvatustiede E 4.  Oulun yliopisto. Oulu.

Rytkönen, M. & Syvänen, H. 2014. Kuratointi on tuloksellisen asiakaskokemuksen edellytys. Talent Vectia 31,10.2104. Saatavissa: http://www.asml.fi/blogi/tuloksellinen-asiakaskokemus-edellyttaa-kuratointia/. Viitattu 30.10.2106.

Veehart, M. 2012. Curating Digital Content in Teaching and Learning Using Wiki Technology. IEEE 12th International Conference on Advanced Learning Technologies. IEEE Conference Publications, 191 – 193. DOI: 10.1109/ICALT.2012.61

Villi, M. 2011. Sosiaalinen kuratointi verkossa. Mediasisältöjen sosiaalinen kulutus ja osallistava yleisöys. Media & viestintä 34(4), 48–65.

yliopettaja Irja Leppisaari

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s